Eilen, heti herättyäni olo tuntui erilaiselta. Tämä tunne valtaa minut aika ajoin, mutta en pysty selittämään miksi. Se vain tulee ja menee. Tänään se tuli. Mikä se sitten oikein on?
Sellainen kumma olo, jolloin tekee mieli hymyillä koiranulkoiluttajille, tervehtiä bussikuskia ja nauraa maha kippurassa. Sen saat aikaan Sinä.
Ensimmäisenä herätessäni näen Sinut ja ajattelen, kuinka olenkaan iloinen siitä, että juuri Sinä olet siinä vieressä. Hereilläollessasi olet sitäkin mukavampi. Varsinkin silloin, kun kahmaiset syliin ihan ilman mitään syytä. Vaikka olemmekin jo vanhoja rupsuja, tuntuu vatsanpohjassani edelleen se tuttu perhoslauma, jos emme ole nähneet vähään aikaan.
Oi, kuinka minulla onkaan kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti