Joulupukki, tänä vuonna olen ollut tosi kiltti...

40 yötä jouluun on, eli nyt on aika alkaa haaveilla joululahjoista... On ihanaa sekä saada että antaa lahjoja. Nähdä vastaanottajan ilme, ja huomata, että tämä todella pitää lahjasta, joka on valittu huolella juuri kyseistä henkilöä ajatellen.

Paketin ulkonäkö on myös olennainen osa itse lahjaa. Pidän kauniista kääreistä ja naruista ja saatan hakea tuntikausia juuri sitä tietynsävyistä nauhaa tai paperia.

Jos tosielämän reaaliteetit eivät haittaisi, löytäisin ilomielin paketistani... ;)

1. Jonkin ihanan, paksun huivin 2. Arabian KoKo-astioita kaivattaisiin lisää, erityisesti isoja lautasia ja keittolautasia 3. Kartellin Bourgie-lamppu pimenevinn iltoihin 4. Muumimukeja ei voi koskaan olla liikaa 5. Guessin kultainen kello on aika chic 6. GHD:n suoristusraudalla saisi taioittua ihania kiharoita, ja miksei myös suorankin tukan 7. Kartellin Victoria Ghost-tuoli on minimalistisen kaunis 8. Laurenista voisi ottaa oppia tyylin saralta 9. D&G:n 3-tuoksua olen käynyt haistelemassa säännöllisesti :P 10. Beige Jackson-nukkamatto paljaiden varpaiden alle 11. Suunnon sykemittari tsemppaamaan lenkeillä

Sellaista, nyt haaveilemaan lumihiutaleista ja jouluvaloja ripustelemaan! <3

Le Love

Että ei mulla muuta.

(Kuva lainattu täältä)

Viikon kotileski

Maanantai. Harmaata ja märkää. Miksi lumi ei sada jo? Olen odottanut innolla marraskuun vaihtumista, koska silloin minulla on virallinen oikeus alkaa fiilistellä joulua ja laittaa kyntteliköt ikkunalle, kuunnella joululauluja, syödä piparia...myönnetään, olen syönyt jo paketillisen. Mutta mmmm, ne olivat niiiin hyviä!

P lähti koko viikoksi kotikotiin, ja minä jäin pitämään kämppää pystyssä. Valot päällä, tv huutaa, ovi tarkistettu ainakin neljä kertaa. Parvekkeella ei ole ketään, eikä suihkuverhon takana. Sängynkään alle ei mahdu ketään, mutta joka tapauksessa muutun yksinollessani - tosin vain pimeän aikana - neuroottiseksi tärisijäksi, joka alkaa kuulla rasahduksia, kolahduksia ja muita epäilyttäviä ääniä.

Toisaalta, unohdettuani kaikki inhat rosvot, minulla ei ole muutakaan tekemistä kuin katsella vanhoja Frendejä Subilta uudestaan ja uudestaan, tiskata ällöttävä limaisten lautasten ja haarukoiden muodostama vuori, siivota, siivota vähän lisää ja ehkä voisin jossain vaiheessa testata jopa jotain tyttöjuttuja; kasvonaamiota, kuorintaa, hyvä leffa ja karkkia... :)

Siskon synttäritkin lähestyvät uhkaavaa vauhtia, joten lahja-ideoita kaivattaisiin tälle viikolle, VINKVINK! Joten E, mitä haluaisit syntymäpäivälahjaksi? Veit ideani jo, joten velvollisuutesi on opastaa minua oikeaan suuntaan!

Nyt taistelemaan hammaspeikkoja vastaan, pusmoikka!

Sinä.

Eilen, heti herättyäni olo tuntui erilaiselta. Tämä tunne valtaa minut aika ajoin, mutta en pysty selittämään miksi. Se vain tulee ja menee. Tänään se tuli. Mikä se sitten oikein on?
Sellainen kumma olo, jolloin tekee mieli hymyillä koiranulkoiluttajille, tervehtiä bussikuskia ja nauraa maha kippurassa. Sen saat aikaan Sinä.

Ensimmäisenä herätessäni näen Sinut ja ajattelen, kuinka olenkaan iloinen siitä, että juuri Sinä olet siinä vieressä. Hereilläollessasi olet sitäkin mukavampi. Varsinkin silloin, kun kahmaiset syliin ihan ilman mitään syytä. Vaikka olemmekin jo vanhoja rupsuja, tuntuu vatsanpohjassani edelleen se tuttu perhoslauma, jos emme ole nähneet vähään aikaan.

Oi, kuinka minulla onkaan kaikki hyvin.

Villasukkien käyttöönotto

Pari viikkoa on vierähtänyt ihan huomaamatta. Synttärit, koulun projektit, illanistujaiset, uusi työpaikka ja kavereiden tuparit ovat johtaneet tämän tytön aikatauluja aika kiitettävästi.

Ilmassa on ollut selkeää syksyn tuoksua. Aamulla kouluun ja töihin lähtiessä mittari on ollut nollissa - vastahan oli kesäkelit!? Aika on siis tullut kaivaa varaston kätköistä esiin isot kaulahuivit, tumput ja äitin antamat villasukat. Kiitos äiskä, ne on tosi lämpimät! <3 Toisaalta syksyaika on kyllä ihan mukavaakin. Paatuneena romantikkona saan jälleen hyvän syyn poltella kynttilöitä ja ehdotella kävelyretkiä meren rannalla. Niissä on vain sitä jotakin.

Postiluukusta tipahti myös Stockmannin Hullujen Päivien kuvasto. Melkoinen raamattu. Sivuja enemmän kuin muotilehtien muhkeissa syysnumeroissa. Huolellisesti valmistautuneena olen selannut kuvaston jo kolme kertaa; aluksi tutustuen, toisella kerralla taitoin sivun kulmat ja kolmannella muistelin, mitä olinkaan "varannut ostettavaksi". Taitoin myös poikaystävälle oman kulman - tuskin se sitä kuitenkaan huomaisi, joten repäisin sivun irti ja laitoin muistilapputelineeseen ;)

Viikonlopun alun kruunasi kuitenkin perjantai-iltana rakkausmurmeli, joka odotteli allekirjoittanutta kotiinsaapuvaksi kynttiläillallisen kera - ja jouluvalojen. Thanks bejb <3 Tiesin, että meidän telepatiaviestit toimii sittenkin!

Näillä eväillä siis uutta viikkoa kohti.

Jättipettymys.

Kahden tunnin raskaan koulupäivän jälkeen kipaisin Sellon Sembaloihin hakemaan lahjaa, jota olikin jo metsästetty tovi. Jos osti 50 eurolla, oli saava yllätyslahjan. Minähän reippaana tyttönä nappasin mukaani Bird-magneetin, jotta ostokset ylittäisivät juuri ja juuri kyseisen rajan. Lahjaksi varmaankin Iittalan laseja tai jotain muuta kivaa...?
Ja Pettymys. Tulikin korvikset. Mustat. Ja Lisäpettymys.
No sainpahan ainakin kivan magneetin jääkaapinoveen :D

Entäpä sitten muuta.

Tulin kotiin, ja meinasin lentää kirjaimellisesti turvalleni eteisessä makaaviin roskapusseihin ja pahvilaatikoihin. Veivausten jälkeen, joista itse Senjoor Iglesias olisi ylpeä, pysyin kuitenkin pystyssä ja sain raivoisan kipinän siivota. Taas. (What's wrong with me??!!)

Kuin raavas gorilla ainakin raahasin kaikki laatikot kellariin ja survoin TYHJIÄ PAHVILAATIKOITA meidän kanakoppiin. Muut sentään varastoi HYÖDYLLISIÄ tavaroita, joille ei ole asunnossa tilaa. Me  varastoidaan pahvilaatikoita. Ja ihmetellään, miksi ihmeessä sisällä on niin ahdasta. Jännä juttu.

Ja tämähän ei vielä loppunut tähän.

Ajattelin ihan vain vilkaista (verkkopankkitunnukset käden ulottuvilla), josko minulla olisi edelleen yhtä intohimoinen suhde aiemmin mainittuun takkiin. Oli, ja rakkaudenpalo vain kasvanut. Näytti kivemmalta kuin mitä muistinkaan.

No nyt sitten se Jättipettymys. Takkeja ei enää ollut tällaisen ruikulahuipelin koossa.

Tässäpä tämän päivän kohokohdat, mitäs teillä?

Edit: Jos jossain joku ikinä maailmassa sattuu näkemään kyseisen takin koossa 34, teleportatkaa se tänne! Kiitos.

"Pakkaa laukku, kohta lähetään."

Olin lähdössä perjantaina kouluun ja poikaystävä vannotti soittamaan, kun pääsisin koulusta - synttärilahjan aika.Tulin koulusta pää kolmantena jalkana, valmiina vastaanottamaan lahjani, jonka jo etukäteen tiesin.
Haaveilemani kello.
Täytyyhän sen olla, ainakin on antanut ymmärtää monta kertaa.
Soitin, ja luurin päästä kuuluu: "Pakkaa laukku kahden päivän reissulle".
Anteeksi mitä?
Missä se kello?

Poikaystävä olikin viilannut linssiin satanolla ja me lähdettiinki sitten jo perjantai-iltana kohti Tallinnaa.
Vähän jänskätti, ensimmäinen reissu(!) kyseiseen paikkaan. Näinkin kauan on onnistuttu jo välttelemään Viroa, joten oli jo aikakin korkata Tallinna-neitsyys.

Perille päästyä korkattiinki sitte huoneeseen tupsahtanut skumppapullo ja katottiin eestikeelel Sinkkuelämää. Juhlallista :) Aamulla mussutettiin massut täyteen ja lähdettin kiertämään vastapäätä seisovaa Viru Keskusta. Zara palkitsi, samoin Stradivarius. Päivän kruunasi Amarillon superhalpa piffi. Ja tietysti se seura. Parasta, mitä vaan kellään voi ikinä olla.

Kiitos Ihana superviikonlopusta!

It went better than expected

Koulusta tulon jälkeen päätin ommella ikkunaan uudet verhot.
Mittasin verhon, vertasin vanhoihin, laitoin jopa roikkumaan muutamasta nipsusta, että varmasti tulee millilleen oikein.
Ja sakset käteen.
Ja ylimääräinen kangas jää lattialle.
Ja myös puoli metriä tarpeellista.

Muista ensi kerralla, että kaksinkerroin käännetty kangas tarkoittaa kaksinverroin pituutta pois. (Ei  ihme, ettei tuo matikkakaan kulkenu kauheen vahvasti lukiossa :D - joku joskus huomautti liian monimutkaisesta ajattelusta...) Tällainen järjenköyhyys aiheuttaa myös tuplatyön.
30 euron verho on nyt sitten kuin Frankenstain. Jipii. Ei muuta ku ripustamaan.

Syksyn ostoslista

Olen ruvennut järkeväksi aikuiseksi(not?), joka miettii, ennenkuin ostaa.
Välttämättömiä hankintoja syksylle ovat ainakin:
- The Takki, jota voi käyttää sitten koko loppuelämän
- Supermuhkea kaulahuivi
- Nahkasaappaat, joissa ei palellu varpaat (note to self - OIKEAA nahkaa, edellisvuonna ostetut saappaat
   kuluivat jo kevääseen mennessä puhki) - check!
- Laadukas laukku, opiskelijabudjetin sallimissa rajoissa :D
- Neuleita, neuletakkeja, beigeä, harmaata, mustaa

Voisitko olla minun?

Mulberry Bayswater, olet vienyt sydämeni, senkin rontti.

Kuva täältä ja täältä

Sekamelska.

Viikonloppuna koitti takaisinmuutto Espooseen kotikulmilta. Kaikki sanovat, että vanhana aika kuluu nopeasti, mutta jos se jo nyt tuntuu tältä, en varmaan huomaa mummuna enää edes päivien vaihtuvan. Kesä kaksinollayksinolla oli yksi parhaista, kiitos teille kaikille ihanille, jotka teitte kesästäni kesän!

Olo on haikea, mutta toisaalta on taas ihanaa päästä omaan sänkyyn ja käpertyä muhkean peiton alle. Arki jatkuu ja tuo mukanaan tutut ja turvalliset rutiinit.

...
Olisi ehkä jo aika purkaa tavaroita...Kassit makaavat edelleen keskellä lattiaa, eivätkä ne edes yritä siivoutua itse pois. Laiskoja. Lähdenkin tästä etsimään omaa Jamesia, joka voisi viikata muutaman kuution vaatteita kaappiin...

Ihanaa viikonalkua!

Tuumasta toimeen

Täten olen aloittanut virallisen blogielämän. Pitkään haaveiltu, vihdoinkin toteutettu. Ajatuksia ja höpönlöpöä kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Tervetuloa!